Vanhan talon kunnostamisesta (tai sen yrittämisestä) kertova blogi. Talo kulkee perintönä kolmannessa sukupolvessa. Tarkka rakennusvuosi tuskin koskaan selviää. Maanmittauskuvissa se on ollut jo sotien aikaan ja rakenteet antaisivat viitteitä 30-luvun lopulle.

Talo on toinen niistä paikoista, jossa olen oppinut ne kädentaidon alut, joilla yritän taloa kunnostaa. Koska olen täysin itse oppinut aiheeseen liittyen sekä lisäksi insinööri, ei mitään blogissa julkaistua kannata ottaa tosissaan ja vielä vähemmän siitä kannattaa ottaa mallia.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Leivinuunin halkosyvennyksen kittaamista

Leivinuunin sijoituspaikan mittavirheestä oli toivuttu ja olikin aika kittailla uunin vasemmalle puolelle jäävän halkosyvennyksen seinämät. Kittiä taisi kokonaisuudessaan mennä 4-5 kerrosta, kunnes jälki oli priimaa. Syvennyksen ulkosaumoihin vedin metallivahvikkeisen saumanauhan, mutta olen hyvin skeptinen senkään kestävyydelle. Sen verran huonosti se tuntui pysyvän kiinni kitissä. Päälle voi onneksi myöhemmin vielä laittaa metalliset peitelistat. Kittaamisessa ja hiomisessa meni sen verran aikaa ja sotkua syntyi, joten eiköhän muutaman vuoden kittaamiskiintiö ole nyt täynnä.

Halkosyvennyksen pohjalle, takaseinään sekä sivuseiniin liimaan Ikean valkoisesta keittiön välitilalevystä palat. Maalattu valkoinen pinta ei kovin hyvännäköinen ole, jos sitä vasten puuta pitää. Laminaattilevy on helpompi pitää puhtaanakin ja se kestää hyvin kulutusta. Seinän viimeisen hionnan jälkeen puhdistin seinäpinnat pölystä ja vedin pohjamaalia kaksi kerrosta päälle. Tällä kertaa pohjamaalia Tikkurilan Siroplast, koska seinäpinnat ovat joko kiviaineslevyä tai ne eivät ole ulkoseiniä vasten. Muurarin pitäisi saapua uunia rakentamaan parin viikon päästä. Harmittaa vieläkin kun jouduin siirtämään jo sovittua muurausaikaa.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti