Vanhan talon kunnostamisesta (tai sen yrittämisestä) kertova blogi. Talo kulkee perintönä kolmannessa sukupolvessa. Tarkka rakennusvuosi tuskin koskaan selviää. Maanmittauskuvissa se on ollut jo sotien aikaan ja rakenteet antaisivat viitteitä 30-luvun lopulle.

Talo on toinen niistä paikoista, jossa olen oppinut ne kädentaidon alut, joilla yritän taloa kunnostaa. Koska olen täysin itse oppinut aiheeseen liittyen sekä lisäksi insinööri, ei mitään blogissa julkaistua kannata ottaa tosissaan ja vielä vähemmän siitä kannattaa ottaa mallia.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Routasuojalevyt talon yhdelle seinustalle.

Koska kaivinkone kerran kävi tontilla, päätin kaivauttaa talon yhdelle seinustalle routasuojalevyt. Taloahan ei ole salaojitettu ja ei salaojiteta. Vanha viisaus on, että jos se ei ole rikki niin älä korjaa. Eli kosteudennoususta olevia ongelmia ei ole ollut, joten parempi kun ei rupea kikkailemaan. Kuitenkin yhdeltä talon sivulta kaadettiin pari kesää sitten neljä täyskasvuista koivua, joten tilanne saattaa muuttua, tai sitten ei. Routasuojalevyjen ainoa tehtävä onkin nyt ohjata pintavesi pois laatan vierestä.

Kehitin nopeasti tuollaisen maantasaajan lattiaharhasta ja laudasta.  1.0-versiosssa harja oli kiinni nippusiteillä, mutta vasta versio 2.0 toimi kiitettävästi. Vetäsin harjan kiinni vielä nippusiteiden lisäksi jeesusteipillä. Old school jyrällä hieman tasasin maata, mutta kyllähän tuo sen verran tiivistä oli, ettei maantiivistäjällä olisi mitään tehnyt.

Routasuojalevyt ovat aika korkealla, mutta koska niiden tarkoitus oli se mitä jo sanoin, saavat ne olla siinä. Pääseepähän taas joku sanomaan Esson baarissa että vituiks män. Levyjen päälle lapioin vähän hiekkaa, ettei tuuli aivan vie mennessään. Samalla paikkasin laastilla betonilaattaa, josta kaivinkone on aikaisemmin lohkaissut pienen palan irti.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti