Vanhan talon kunnostamisesta (tai sen yrittämisestä) kertova blogi. Talo kulkee perintönä kolmannessa sukupolvessa. Tarkka rakennusvuosi tuskin koskaan selviää. Maanmittauskuvissa se on ollut jo sotien aikaan ja rakenteet antaisivat viitteitä 30-luvun lopulle.

Talo on toinen niistä paikoista, jossa olen oppinut ne kädentaidon alut, joilla yritän taloa kunnostaa. Koska olen täysin itse oppinut aiheeseen liittyen sekä lisäksi insinööri, ei mitään blogissa julkaistua kannata ottaa tosissaan ja vielä vähemmän siitä kannattaa ottaa mallia.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Piilupaneliseinän eristämistä ja ilmasulkua

Periaatteessa olohuoneen tätä seinää ei olisi tarvinnut eristää, mutta eristin silti, koska villaa oli riittävästi yli tarpeiden. Joten sulloin Vitalia repien koolausten taakse. Vannesahalla olikin sitten helppoa sahata juuri oikean mittaiseksi villapalat koolausten väliin. Vitalilla ei tee sitten yhtään mitään jos sitä joutuu leikkaamaan. Ellei sitten satu omistamaan vannesahaa tai jotain muuta sopivaa leikkuria, kuten hienohampaista sirkkeliä tai vaahtomuovileikkuria jne. Vitalia työstöominaisuudet ovat niin huonot, että eivät paljon huonommat voisi olla. Villaveitsellä ei tätä tuotetta kyllä työstä ilman liian isoa toleransseja. Vannesahalla tosin levyt on helppo leikata siististi. Onneksi omistan sellaisen.

Ilmasulkupaperin yhdistin lattialautojen alta tulevaan paperiin ja laitoin katon rajaan liitospaperin jo valmiiksi. Kulmiin taas teippaus ja erityistä huolellisuutta.

Koska pönttöuunin takana oleva kuitusementtilevy oli alunperin mitoitettu samaan tasoon kipsilevyn kanssa, jouduin sahaamaan 12 mm soirot kertopuutolpasta. Soirot löin hakasnaulaimella kiinni koolauksiin.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti